Hei,
Mä en ala kyllä yhtikäs mitään ton puutarhan kanssa. Nyt on pakko uskoa, ettei musta ole puutarhan hoitajaksi.
Jotenkin täytyy kääntää tämä tappio voitoksi, eli löytää jotain positiivista sanottavaa.
Hyvä on, sanotaan positiivisesti näin.
On vähemmän ruohoa leikattavana, kun savelikkoalue kasvaa.
Kun osa kukkasipuleista on kadonnut talven aikana, niin ei tarvitse varoa mitään kitkiessä "kukkapenkkiä".
Kun antaa rikkaruohojen rehottaa, niin on ainakin jotain vihreää puutarhassa.
Kun kiviä on paljon entuudestaan, tähän voisi perustaa vaikka kivipuutarhan.
Kivipuutarha oikeestaan kuullostaa ihan hyvältä.
Kiviaineksia kyllä löytyisi..
Tuossa kohdassa, jossa edellinen kulkupelini lillui toimimattomana monta kuukautta, voisi olla teltan paikka. Tosin on ERITTÄIN epätodennäköistä, että mä suostuisin nukkumaan muutenkaan ulkona, edes teltassa.
Tuostakin nurmettomuudesta on hyötyä, eipä tarvii ajella paljoa nurmikkoa.
Ai niin, puukasojen paikoillakin olisi pari telttapaikkaa.
Marraskuun lumien katkomat oksat eivät enää tee omenia, joten positiivistä on, ettei tarvitse roudata omppuja kompostiin, eikä oksiin tule lehtiä, jotka pitäisi haravoida.
Puolitoista viikkoa sitten hankitun kesäkukan kuolemasta on vähän vaikeaa löytää mitään positiivistä, mutta positiivistä on se, ettei tuota sitten enää tarvitse muistaa kastella. Ja voihan tuo tsydeemi olla ihan nätti, kun täyttää sen vaikka kivillä.
Kaikesta huolimatta, tervetuloa kesä.
-Mallu-
0 kommenttia:
Lähetä kommentti