maanantai 29. helmikuuta 2016

Eikö kaikkien autoilla ole nimi..


Hei,

Sain jokunen aika sitten työkaverilta linkin Yle:n sivulla olevaan artikkeliin:


Ja minähän tietenkin aloin ihmettelemään, että eikö se olekkaan ihan yleistä, että autoilla ole nimi? Ihan kummallista.. Vaikka meidän perheen autot ovatkin olleet kohtalaisen vanhoja ropposia, niin kyllä ne on ja ovat olleet kuin perheenjäseniä, joille puhutaan nätisti, joista pidetään huolta, lupaillaan yhtä ja toista ja välillä kirotaan ja uhkaillaankin.

Eli asiaan, mun eka oma auto oli nimeltään Smurffiina. Nimi tuli siitä, että takalokarien levennykset olivat meidän mielestä ihan smurffinsinisiä ja heti ensiajosta lähtien oli päinselvää, että rakas horizonttini oli tyttöauto. 




Autolla on sinänsä kiva tarina. Etsin itselleni kesäautoa, jotta voisin viedä lapsukaisiani uimaan, ja että voitaisiin käydä Puuhamaassa ja Särkänniemessä. Ja toisaalta olihan se kiva ajatus hommata edes vähäksi aikaa oma auto, mä kun olin se kamala naaras, joka aina vinkui toisten autoja lainaksi. Koska mulla ei ollut autoa, mun serkku ja hänen miehensä kuskasivat muutaman auton koeajoon, mutta ne koeajettavat eivät tuntuneet hyvältä. Vieläkin näin Ford-ihmisenä muistan sen vihreän Taunuksen, jota kuolasin, mutta joka ei koeajohetkellä meinannut lähteä käyntiin, jarrut oli aivan loppu ja sisällä tuoksui polttoaine tosi vahvasti, joten se auto jäi kuitenkin ostamatta. Muutaman päivän kuluttua tästä serkkuni mies soitti ja kertoi isällään olevan joutilaan auton, joka oli vuosittain katsastettu, ja joka lähtee käyntiin. Ei kuin autoa katsomaan ja sehän oli just passeli peli meidän tarpeisiin. Sain kaupanpäällisiksi pilke silmäkulmassa vihreävartisen ruuvimeisselin ja se samainen meisseli on meillä vieläkin. Onhan ollut perhanan hyvä rukari, sillä on väännetty yhtä sun toista ja nyt vasta on saatu pää murtumaan.

Kun Smurffiina oli toimiva peli, niin mitäs siitä kesän lopussa luopumaan. Kolme kertaa se katsastettiin ja sitten laitoin varaosiksi myyntiin, kun alkoi tulla liikaa ongelmia. Auto lähti uudelle omistajalle ja myyntiä seuraavana vuonna se oli vielä nähty liikenteessä. Trafin mukaan viimeisin katsastus on tehty vuonna 1996, jonka jälkeen auto on poistettu rekisteristä.

Smurffiina lähti, ruuvimeisseli jäi
Lämmöllä muistelen ekaa omaa kulkupeliäni. Se oli paljon enemmän kuin auto. Se oli perheenjäsen.

Samalla meiningillä on jatkettu.

Toinen automme oli Esko. Esko olikin kaikista nuorin auto, mikä meillä on koskaan ollut, vain viisi-vuotias meille tullessaan.  Esko olikin pikkasen sellainen Leevi & Leavings biisin Poika nimeltä Päivi, josta ei aina ottanut selvää oliko Roomeo vai Juulia.

Hassua, kun mulla ei ole muuta kuvaa enää, kun tuo kuva, jossa on kylki rutussa. Uskokaa tai älkää, en ollut minä, joka kyljen mälläsi.



Kolmas auto oli nimeltään Prinsessa-Esko. Nimi tuli siitä, kun menimme katsomaan autoa illan pimeydessä kadunvarteen ja vanhin tyttäreni huudahti, että Prinsessa-Esko! Prinsessa-Eskossa oli kojelaudalla oikein kullanvärinen kruunu, joka on edelleen meillä, tai siis on töissä työpöydälläni. Ihan selkeä tyttöauto.



Neljäs auto oli Viiwi. Työkaverit nimesivät auton, ja nimi jäi. Viiwi oli vanha peräänantamaton naaras. Meillä oli aluksi montakin henkien taistoa siitä, että kumpi meistä on pomo. Vaikka Viiwissä oli 2-litranen kone, niin lopulta voitin taistelun.



Nykyinen, eli viides automme on Saku. Tämäkin on tullut tuttujen kautta, kuten Smurffiina ja Viiwi, ja olin auton kerran nähnytkin livenä, joten ennenkuin se tuotiin meille kotiin, olin jo antanut autolle nimen Saku, vaikka nyt ei ihan Saku Sammakon värinen olekkaan. Saku on selkee jätkä.




Eli, kaikilla autoillamme on ollut ja on nimi ja kaikki kulkupelit ovat olleet kuin perheenjäseniä. Nyt sopii toivoa, että Saku pysyy kunnossa, sen verran kalliiksi tuli katsastaminen ja öljyjen heiton jälkeinen korjaus. Korjaukseen kuluneilla varoilla musta olisi melkein voinut tulla Puumanainen. Tää on meinaan paha tilanne: voortti vastaan volkkari tilanne on nyt 2-2.


-Mallu-

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Vanha luokkakuva


Hei,

Olen aina ihaillut vanhoja valokuvia, siis sellaisia tosi vanhoja, jotka on otettu ennenkuin itse olen syntynyt.

Yhtä laatikkoa tonkiessa löysin vanhan luokkakuvan ja alkoi naurattaa, että tässä vaiheessa kuva näyttää oikein hauskalta kaikesta kulumasta ja pinnalla olevasta töhnästä huolimatta. 

Höpsö minä, kun en tullut kirjoittaneeksi taakse luokkakaverien nimiä. Nyt ei tule mieleen kun muutaman nimi. Ja juu, en aio liittyä luokkakaverit.comiin :-).




Meikäläinen on muuten kolmannella rivillä punaisessa mekossa.


-Mallu-


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tulis jo kesä..


Hei,

Löysin kaksi vanhaa kuvaa arkistoistani ja aloin todella kaivata kesää.

Kuvat on otettu edellisen kotimme parvekkeelta Tampereen keskustassa yli 8 vuotta sitten. 




Voi miten kaipaankaan valoa, lämpöä ja kuumaa asfalttia korkokenkien alla.




-Mallu-


torstai 18. helmikuuta 2016

Pönttöuunin maalaus


Hei,

Olen jo monta vuotta ajatellut, että pönttis täytyisi maalata, mutta homma on aina jäänyt tekemättä. Kesällähän pönttis pitäsi maalata, kun talvella sitä tarvitaan päivittäin lämmittämiseen, mutta nyt kelit olivat kohdillaan ja kun naisen täytyy maalata, niin naisen täytyy maalata.

Väriäkin pohdiskelin pitkään, mutta ei auta, iloisen musta sen olla pitää. Kuvassa maali on vielä märkää, mutta itse olen kovin tyytyväinen.




Tässä on kerros vedelty ja patterisuti hukassa, jotta sai reunat maalattua. Myöskään luukut eivät olleet saaneet uutta kerrosta maalia vielä pintaan.



Ero on huomattava. Sanomalehdet pönttiksen edustalla ovat nuohoojan jäljiltä, kerrankin sattui sopivasti, että nuohooja bongasi auton pihasta vapaapäivänäni ja tuli samalla nuohouskin hoidettua.




Maaleja on jos jonkinlaisia ja rautakaupan avustuksella tähän valitsin Tikkurilan Miranolia. Pitäisi tuon alkydimaalin kestää lämpö ja itse tykkään maalata tuolla maalilla, kun ei paljoa valu. Ja niin, halusin täyskiiltävää mustaa, vaikka kaikki pinnan ja maalaamisen virheet näkyvätkin. So what!

Hmm.. yläkerrassa olisi vielä se toinen pönttis, joka on käyttökiellossa.. maalia pintaan? Noh, joku toinen kerta kenties.


-Mallu-


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Muistitaulun kasvojenkohotus


Hei,

Ilmaiseksi saatu iso muistitaulu kaipasi kasvojenkohotusta.



Johan on taas hankalaa ottaa kuvaa kännykällä..  Tauluun liimasin tapettisuikaleen (no jäi vähän kuprulleen)..




ja neljä sivua Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1957, kangassuikaleen, pätkän pitsinauhaa sekä kukallisen nauhanpätkän.




Muistitaulu ennen tuunausta.



Nyt kun sitten löytäsi paikan tuolle muistitaululle.. seinät alkavat olla kohtalaisen täynnä kaikenlaista.


-Mallu-


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pieni muumitalo ja hyvää ystävänpäivää


Hei,

Kaappeja tonkiessani löysin vanhimman tyttäreni lapsena tekemän pienen muumitalon. Ihme ja kumma, että tämä on vielä ehjänä.




Itsellä jäi ystävänpäiväkortit tekemättä ja lähettämättä, mutta sydäntä lämmittää saada itsetehty kortti.




Oikein mukavaa ystävänpäivää!



-Mallu-

tiistai 9. helmikuuta 2016

Säiden vaihtelusta


Hei,

Hassua, miten tässä säät nyt vaihtelevat.




Reilu viikko taaksepäin oli lunta tulvillaan..



Ja nyt alkaa olla ruohikko esillä.



Kun säätiedotuksessa oli luvassa plussakelit viikonlopuksi, niin jätin julmasti lumet kolaamatta ja elin toivossa, että luonto hoitaa lumet pois. Ja mahtavaa, niin hoitikin.

Vaikka olisi kuinka kaunista, niin siitä huolimatta en kaipaa näitä näkymiä.






Ai niin, pöytä ja tuoli ovat löytöjä kirppikseltä ennen joulua. Toisen tuolin sain kaupan päälle, kun tuolista oli katkennut yksi jalka. Talon edusta on aina ollut talvisin tylsä, kun siellä ei ole mitään kivaa, ja vaaleanpunaisia kalusteita en raaski jättää ruostumaan koko talveksi. Nyt on aikas ok, kun on jotain nättiä ulkona talvellakin.


-Mallu-

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Rappuharja


Hei,

Kun vanha rappuharja hajosi, niin piti tietenkin ostaa uusi.

Luonnollisesti harja piti saada enemmän meidän näköiseksi.




Pelkkä maalaaminenkin olisi riittänyt, mutta kun vanhoja teippejä oli tyrkyllä, niin pitihän niitä hyödyntää johonkin.



Tällä kertaa liimasin varren harjaosaan naulaamisen sijaan. Täytyy toivoa, että liimaus pitää, kun naulatessa tuntuu nuo varret halkeavan.


Harja tarvitsee vielä lakkakerroksen päälle, jotta liimatut teipit pysyvät paikoillaan. Tässähän on siis käytetty pilalle menneitä teippinauhoja, joista löytyy vanha juttu täältä.


-Mallu-


lauantai 6. helmikuuta 2016

Korvakoruteline


Hei,

Tammikuun 2016 Unelmien Talo & Koti -lehdessä oli tehty hauska korvakoruteline taulun kehyksiin, joten minäkin kaivelin vanhan joutavan kehyksen esiin ja tein korvakorutelineen. 

Tässä tulos.



Johan tulee taas huonolaatuisia kuvia..



Vanha kehys, josta poistin lasin.



Maalia pintaan.



Tiedän, että täällä on pitsiä enemmänkin jossakin, mutta pitsit olivat niin hyvin varastoituna, että löysin vain yhden pätkän valkoista, joten kaivelin muut sopivat vaihtoehdot esiin.



Oikeastaan toimiihan nuo pompulanauhan jämät tässäkin. Nauhat kiinnitin ohjeesta poiketen niittipistoolilla, enkä liimalla, jotta pysyvät paremmin kiinni. Varsinkin tuo violetti ei olisi pelkällä liimalla pysynyt.



Alkuperäinen idea näyttää tältä.


Nyt ei tarvitse etsiskellä kissojen ja koirien kanssa korviksille pareja, kun ovat pareittain näkösällä, kun korviksia tarvitaan.


-Mallu-

maanantai 1. helmikuuta 2016

Varaslähtö laskiaiseen


Hei,

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin.

Saku on onnellisesti saatu takaisin kotiin korjaamolta ja sisällä on mukavan lämmintä. 




Nyt ei hötkyillä, nyt nautitaan.




-Mallu-