Mantan lääkärireissu

Hei,

Lady Manta se säikäytti meidät totaalisesti. Maanantai-iltana pikkasen aristeli oikeaa takatassua, mutta tassusta en huomannut mitään haavaa tai muutakaan näkyvää vikaa.

Tiistaina alkoi jo kävelemään vähän huonommin ja silloin tuli kiirus etsiä eläinlääkärin numero. Kuinka ollakkaan olin laittanut uutukaiseen puhelimeen herätyksen väärälle päivälle ja nukuin sen ajanvaraustunnin ohi. Ajanvarausajan jälkeen ei ollut toivoakaan, että kukaan vastaisi. Eli keskiviikkoaamuna olikin jo hätä, kun Manta alkoi laahata toista takatassua perässään ja minä jo hätäännyin, että alkaako se halvaantua vai mikä on.

Onneksi netistä löytyi muita elänlääkäreitä, joihin sai ajan samalle päivälle. Tosin lääkäriin oli sitten matkaa yli 30 kilometriä.

Mantan kanssa on tarvinnut käydä lääkärissä tosi harvoin, melkeinpä vain pakolliset rokotuskäynnit ja siitä syystä Manta tietää, että kun valjaat ja kissankantokoppa kaivetaan esiin, niin siitä ei koskaan mitään hyvää seuraa.

Ei seurannut nytkään. Kun kattendaali oli taistelulla saatu valjaisiin ja koppaan, alkoi tuskainen ajomatka eläinlääkäriin. En päässyt kotoa kilometriäkään, kun Manta voimalla puski itsensä pois kantokopan luukusta - eihän se hepponen muovisarana ja auton turvavyö mitään peloissaan olevaa kissaa pidellyt.

Auto tien sivuun, kattendaali takaisin koppaan ja nyt koppa etupenkille luukku selkänojaan päin, että pysyisi matkalla paikoillaan. Voi sitä surkeaa mekkalaa, joka Mantasta lähti. Hätäkakatkin sitten murjaisi koppaan ja eikun auto uudelleen tien sivuun, että sai jokaisen ikkunan vähän auki. Löyhkä oli sanoinkuvaamaton..

Lääkärissä sitten sydän huojentui, kun lääkäri löysi päkiän välistä tulehtuneen haavan, joka nukutuksessa puhdistettiin. Manta tutkittiin huolella ja sai kehuja ikäisekseen hyvistä nivelistä ja yleiskunnosta.

Nyt sitten kymmenen päivän antibioottikuuri siten, että aamuin illoin kaksi pilleriä, pari ruutallista kipulääkettä myöskin kahdesti päivässä sekä tassun puhdistus ja rasvaus.

Lääkkeen anto onkin sitten oma prosessinsa..

Näissä kuvissa ollaan jo kotona vielä hieman tokkurassa.

Yritä sitä nyt ottaa kuvia nälkäisestä pienessä tokkurassa olevasta kissasta - juu, ei tule mitään.

Aamulla Mantalla ei enää ollut kauluria eikä kanyylin takia laitettua tassusuojaa, oli sitten yöllä saanut irroitettua ne. Laitettiin pari kertaa kauluri uudelleen, mutta jotenkin ei uskallettu/osattu laittaa riittävän tiukalle, koska Manta oli irroittanut ne jo hetken kuluttua.

Ja oli sitten huonoa tuuriakin, ei olisi pitänyt yrittää vastata puhelimeen lääkäriasemalla. Puolitokkurainen Manta meinasi tipahtaa hoitopöydältä samalla kun oli kännykkä kädessä ja meikäläisen tuurilla kännykkä tippui laattalattialle tietenkin näyttö alaspäin. Harmittaa oikeesti, toi puhelin oli ollut käytössä vasta kolmisen viikkoa.

Kissa pysyi pöydällä sentään..

Toistaiseksi vietän sitten todellista lomaa, eipähän tule kurkittua työsähköposteja puhelimesta.. eikä voi kyllä soittaakkaan. Nyt keskitytään kissan hoitoon.

-Mallu-