Hei,
Viikonloppu vierähti mukavasti vaatevallankumoustelun ja kirppistelyn puitteissa.
Lauantaina
Forget Me Not:issa oli vaihtopiste, jonne sai viedä itselle tarpeettomia vaatteita ja ottaa sopivia. Onneksemme vaatteiden suunta oli tässä kohtaa meiltä muualle, eikä päinvastoin. Kaupan vaihtorekistä sain siis hyvän tekosyyn poiketa kaupassa ja ostaa kauan himoitsemani kettukarkkikorviset.
Todellinen syy kuitenkin Tampereelle menemiseen oli se, että oltiin varattu kirppispöytä itsepalvelukirppikseltä, jonne vietiin pääasiassa tyttären tavaroita.
Kodin kakkosesta löysin mekon. Mekko on mulle numeroa liian suuri, mutta oli sen verran hyvään hintaan, että puran koltun osiin ja pienennän sitä vähäsen. Oih, mitä ihanaa ruusukangasta!
Amurin kirppiksellä kävinkin nyt ensimmäistä kertaa ja sanonkin tämän ihan nätisti, että ei ole mun juttu.
Sunnuntaina ajattelin siivota, mutta lapsukaiseni sai houkuteltua
peräkonttikirppikselle ja
Werstaalle. No hyvä on, ei mua hirveesti tarvinnut houkutella, vaikka aamupäivällä satoikin rakeita. Kuvaan ei tullutkaan paljoa mokomaa moskaa, mutta aikas paljon satoi yhdellä rysäyksellä.
Eihän sitä peräkonttikirppikseltä sitten tyhjin käsin lähdetty. Tässä pari kuvaa löydöistä.
Tyttärelle mekko, kolme vyötä, rannekoru, kirja ja pinninpohja, johon voi liimata vaikka mitä. Laukun kohtalo on vielä avoin, että kummalle meistä se tulee.
Mulle löytyi pumpputermari, punainen matto, jollaisia meillä on ennestäänkin ja vaaka, jonka työkaveri bongasi.
Ja jottei aika kävisi koskaan pitkäksi, ostin kaksi tarjotinta, jotka kaipaavat pientä tuunausta. Hiusjuttuja nyt taas tarvitsee aina.
Paras löytö oli kuitenkin latinan sanaluettelo vuodelta 1945.
Aika tuppaa aina kirppistellessä rientämään, että juuri ja juuri ehdittiin ajoissa Werstaan Tekstiilimuseoon ja
opastetulle kierrokselle "Myytti naisten työstä" -näyttelyyn. Tekstiilimuseo on tuttu paikka ja olen käynyt siellä myös opastetuilla kierroksilla, mutta nyt vaatevallankumoukseen liittyen opas kertoi aiheesta naisten ja lasten näkökulmasta. Todella hyvä kierros.
Lopuksi ehdittiin käydä
vaatteidenvaihtotorilla, jonne vietiin muutama pikaisesti kaapista napattu itselle joutilas vaatekappale. Ajatuksena oli, että en tuo mitään kotiin vaihdossa, mutta en kuitenkaan voinut vastustaa tuota villatakkia, vaikka siinä taitaa olla aitoa karvaa reunuksissa ja reunuksia täytyy pikkasen pesun jälkeen korjata. Tää on jotenkin ihan kummallista. Miksi mulla on huono omatunto tuon karvareunuksen takia? Jokuhan olisi voinut heittää takin roskiin, mutta nyt mä nautin ihanan pehmoisesta ja lämpöisestä villatakista.
Ensi viikolle riittää vielä tekstiilishowta, täytyisi penkoa oma vaatekaappi ja tsekata liinavaatteet sekä lajitella roskiin, hyväntekeväisyyteen, kirppikselle ja
Nextiiliin vietävät tekstiilit.
Toivottavasti sähdekehäni ei ala kiristämään..
-Mallu-
